Mun on nyt niiiiin paska olo. Ostin eilen teriä, ja koska tänään ei sittenkään oo keikkaa (peruin sen, koska musta ei oo nyt leikkimään ilosta) niille on luultavasti käyttöä. Vituttaa niin tajuttomasti, itku koko aika kurkussa. Tulee mieleen (ehkä semisti onnellisen haikeastikin) ajat jolloin käytiin T:n, S:n ja E:n ja sen kahen ihanan serkun kanssa kattelee bändei mm. Vernissassa ja Nosessa. Se oli ihanaa, varsinkin kun serkku kakkonen bongas mut Naamakirjas.. Mut sit kun mietin, alkaa vituttaa. Koska se on menneisyyttä, eikä sitä saa takas. Nyt sit kuuntelen Lapkoa, ja suruttaa...

 

   Oon siis yksin, sekään siis ei kovin hyvä juttu. Ihan kuin asuisin jonkun kuplan sisällä minkä sisälle pääsee vaan harvat ja valitut ihmiset. Muut saa kyl jutella mulle, mut vaan kuplan läpi. Ja oma musiikki on parantavaa kuplassa. Silti tuntuu et siinä on säröjä, isoja ja pieniä. Tuntuu että kohta tulee isompiakin, ihan halkeamia.. :(